En tietenkään voinut olla ostamatta tätä Vallilan Karkkipäivä-kangasta, niin herkullisen näköistä se on. Mitään selkeää suunnitelmaa sen käytöstä ei ollut. Päädyin sitten ompelemaan nopean ja helpon kassin, joka oli kirppiksellä myynnissäkin, mutta jäi lopulta itselleni. Hinta varmaan oli liian korkea kirppishinnaksi, mutta kangas oli aika arvokasta! Mutta eipä kasseja voi itselläkään koskaan olla liikaa. Kangasta jäi vielä jäljellekin, siitä pitäisi tehdä jotain pientä ja kivaa.
Karkkipäivä-kangas liehuu vanhan mummulani pyykkinarulla. |
Pidän ulkona ompelemisesta. Kaunista kesäpäivää ei voi tuhlata sisällä! |
Valmis kassi heinäseiväsnaulakossa |
Tässä pientä välipalaa, paistamattomat piirakat olivat niin herkullisen värisiä, että pakko oli kuvata. Myyjäisiin menivät. |
Yritän säilyttää jonkinlaisen aikajärjestyksen näissä kuvissa, mutta vaihtelevat kesäisistä suorastaan jäisiin. Minulla on ollut monta vuotta lankavarastossa Online Linie Iceland lankaa. En pidä läheskään kaikista monivärisistä langoista, mutta tämän langan lumihiutaleiden näköiset nypyt jostain syystä viehättävät kovasti. Langasta syntyi pipo, joka päätyi pikkusiskolle joululahjaksi. Tupsun tein kierrätysmateriaalista, vanhan takkini kauluksesta. Hiukan vanua olisi kannattanut laittaa sisälle. Nyt tupsusta tuli melko litteä. Kelpaa kuitenkin :)
Perhosnappi sopii romanttiseen mekkoon |
Jouluakin täytyy muistella vielä. Eihän siitä ole vasta kuin pari kuukautta:) Ostin Ikeasta punavalkoisia vuokia ja tämä sai aikaan karkintekovillityksen. Sukulaiset alkoivat jo kyllästyä jatkuviin suklaaherkkuihin. Tummemmasta jääsuklaasta tuli hyvää, vaalean tekemisessä tapahtui joku mystinen kemiallinen reaktio ja suklaat eivät jähmettyneet edes pakkasessa! Lisäksi tein toffeemaisia suklaakaramelleja, jotka olivat todella makeita, Ohje oli Herkkujen pikkujättiläisestä, joka on vanha ja tylsän näköinen, mutta mitä mainioin kirja.
Tämä linna sijaitsee vanhempieni pihalla. Olen yrittänyt sisukkaasti rakentaa vastaavaa omalle pienelle takapihalleni. Säät ovat kuitenkin olleet minua vastaan. Aina kun saan laitettua vedet jäätymään purkkeihin, tulee lämpöaalto ja sulattaa kaiken :( Toiveikkaana säästin rasiat edelleen. Jospa kovat pakkaset ovat vasta tulossa.
Viimeisimpänä pienimmälle kummitytölleni tehdyt pöksyt. Kangas on miellyttävää ohutta vakosamettia. Kaavat löysin noin kymmenen vuotta vanhasta Suuresta käsityölehdestä. Jouduin kuitenkin kaventamaan kaavoja runsaasti. Silti housuista tuli melko leveät nykymuodin näkökulmasta katsottuna. Kymmenessä vuodessa lastenkin muoti on muuttunut todella paljon!
Tällainen kirjava joukko olivat käsityöni tällä kertaa. Tosin mitään hillittyä, samantyylisenä pysyvää mallistoa ei minulta tule varmaan koskaan syntymään! Vaihtelunhaluni on siihen aivan liian voimakas. Ja rakkaus väreihin! Tyydyn vain ihailemaan muiden sopusointuista ja hallittua makua.
Kiva kun olet laittanut juttujasi blogiin, odotan niitä aina kovasti, :-)
VastaaPoistaKiva tuo lahjapipo! Mulla on suunnitelmissa palmikkopipon neulominen, En vain ole saanut aloitettua, kun jo pelkkä ajatus palmikkojen teosta hengästyttää. :-D Ostin pipoa varten oikein tekoturkistakin kun varastoista ei moista löytynyt. Hyvä tietää, että kannattaa laittaa vanua palleron sisään - niin saa varmasti volyymia siihen.
Ompelemasi mekko on suloinen ja alaosan kangas sopii tosi hyvin yläosaan. Onko kaava Orelma? Sillä on tehty tosi paljon kivoja pikkutyttöjen mekkoja. :-)
Ja tuo Herkkujen pikkujättiläinen. Mullakin on se. Sain joskus aikoja sitten sen lukiokavereiltani - olivat sitä mieltä että olen koukussa herkkuihin. Mistä lie olivat moisen keksineet? :-D
Sun blogin rikkaus on juuri siinä, että keksit uusia kivoja juttuja. Älä koskaan jumiudu mihinkään "kaavoihin", se ei olisi ollenkaan sun tyylistä. :-)
Juu, vähän on ollut hidas tahti, mutta tyhjää parempi :)
VastaaPoistaOrelma tosiaan on tuo mekon kaava, se jäi mainitsematta. Hiukan oli mutkia matkassa, en enää muista, että vaihdoinko lopulta kaavaa vai päätinkö siinä vaiheessa lisätä tuon pilkkukankaan mukaan. Leikkasin nimittäin kappaleet väärin. Kas kummaa niinkin voi käydä, että tulkitsee kaavan kainalon kaula-aukoksi :D Mekon sain kumminkin kasaan.
Hauskaa, kun oot saanu lukiokavereilta tuon kirjan! Siinä on tosiaan edelleen oikein toimivia reseptejä, esim. viipalepikkuleivät ovat kerrassaan herkullisia.
Näköjään on tosiaan mun tyyli innostua monenlaisesta. Se on kai sitten minua, että pitkät ja monotoniset työt eivät ole minun heiniäni vaan aina innostun jostain uudenlaisesta. Nyt olen ilmoittautunut lautanauhakurssille, toivottavasti toteutuu. Mullahan on lautanauhanpätkäkin aloitettuna. Aloitin silloin kun tein keskiaikapukuani. Kesken jäi, kun lähti nauhan muoto kummallisesti kapenemaan...
Voi kuule. Mulla on kaksi kertaa käynyt niin, että kainalo ja pääaukko ovat vahingossa paikkaa vaihtaneet... :-D
VastaaPoistaIhan on sun näköinen blogi, ihana.
VastaaPoista