Mekkoja jälleen

Niin on ollut kiireistä viime aikoina, että en ole ehtinyt kirjoittamaan tänne blogiin yhtään mitään. Myyjäisiä varten olen ommellut kaksi mekkoa lisää ja vein kuin veinkin myös ensimmäisenä ommellun testimekko kakkosen myyntiin. Ja mikä meni kaupaksi? Se ensimmäinen tietenkin kummallisine ompeluratkaisuineen. Ostajaksi olin ajatellut nuorehkoa perheenäitiä, mutta ei mennyt sekään aivan ennusteen mukaan, sillä mekon nappasi mukaansa mummoihminen. 

Tällä värityksellä tein kaksi mekkoa

Resorin värinä meleerattu harmaa, kun paikallisessa Eurokankaassa ei muuta sopivaa ollut

Siskon kaksosille tein kolmevuotislahjaksi kettumekot Ikean kankaasta. Kangas on jo muutaman vuoden vanhaa ja netistä löytyi paljon siitä tehtyjä takkeja. Mekkoja ei ollut monikaan tehnyt ja syynä on varmaan se, että kangas on paksua ja jäykkää. Mekot leikattuani aloinkin empiä tuleeko niistä liian kankeat. Luovutin ne tytöille sillä lupauksella, että teen niistä jotain muuta, jos ei tule mekkoina käytettyä. En ole muistanut kysyä, ovatko tytöt niissä viihtyneet. Toisen mekkoon tuli vaaleanpunaiset kanttaukset ja toiselle keltaiset. Kaavana oli sama farkkumekosta piirretty kaava kuin raitamekoissa. Kangas oli siitä hauska, että kuviot voi asetella monella tavalla ja saada aikaan aivan eri värisen ja näköisen vaatteen. Minun versiossani kettu tuli eteen ja jänikset taakse. Ja molemmille tietysti samalla tavalla :) No muutaman sentin heitto tuli kuvioiden kohdistukseen, kun kangas ei aivan riittänyt.

Kettu asettui komeasti etukappaleelle

Testimekko 2

Levittelin taas raitatrikoita ja valitsin värejä "nelikenttämekkoon". Tällainenkin olisi kiva ja tällainen. Palojen koot määrittelivät onneksi valintoja, muuten olisin voinut valikoida vaikka kuinka kauan!

Tällaista tosi värikästäkin yhdistelmää voisin kokeilla mutta ensimmäisen mekon päädyin tekemään sini-vihrein värein. Mekkoja pitäisi tosiaan jaksaa tehdä ainakin kolme myyjäisiä varten, mikä ei ole nopealle kyllästyjälle helppoa. Ensimmäinen testimekkoni oli hidas ommella. Huomasin tämänkin mekon ompelun olevan melkoisen hidasta koska a) mekko tehdään kahdeksasta palasta, b) raitojen kohdistaminen vaatii tarkkuutta ja c) olen kokematon trikoon ompelija. Tätäkään tuotosta en taida kelpuuttaa vielä myyntiin. Ehkäpä kohta synttäreitä viettävästä kummityttärestä tulee mekon omistaja.

Kaavat piirsin siskontyttären farkkumekosta. Hän ei ole suostunut kyseistä mekkoa käyttämään, koska nappilista kuulemma tuntuu inhottavalta. Kuitenkin hän oli huolissaan, saako varmasti mekkonsa takaisin :)

Mekon etu- ja takapuolista tuli hiukan erilaiset, koska vihreä-vaaleanvihreäraitainen trikoo oli niin pieninä paloina, että takakappaletta ei siitä saanut tehtyä. Tämän tietenkin tajusin leikattuani jo etukappaleen osat. Korvaavaksi väriksi takakappaleelle laitoin vihreä-valkoraitaista. Pariin kertaan leikkelin myös värit väärin päin mutta ehkäpä voin hyödyntää nuo palat seuraavassa mekossa. Liian matemaattinen työ minun aivoilleni! 

Helma vielä mietinnässä

  

Kolmas kömmähdys mekon teossa oli se, että helmasta tuli liian lyhyt. Kääntövaraa ei ollut, jos halusi mekon pitää mekkona eikä tunikana. Niinpä leikkelin helmaan alavarat samoista raitatrikoista kuin varsinaiset kappaleet. Hiukan erikoiset tikkaukset helmassa nyt sitten on, mutta kelpaa.

Pääntie ja kädentiet ovat oikeastaan syy, miksi en kelpuuta tätä mekkoa vielä myyntiin. Löysin resorikanttausten tekoon hyvät ohjeet Tosimummo-blogista, kiitos niistä! (http://tosimummo.blogspot.fi/2010/09/tehdaas-paita.html)  Mutta kanttaukseni eivät vielä menneet aivan putkeen. Kaukaa katsottuna ihan ovat ok, mutta lähempi tarkastelu paljastaa heikkoudet.

Tässä vielä valmis mekko molemmilta puolilta kuvattuna. Aivan olen siihen tyytyväinen pienistä puutteista huolimatta. Lienee kuitenkin siistein koskaan tekemäni trikoovaate! Mallia minulla ei ollut tällä kertaa käytettävissä, joten mekko on kuvattu terassipöydän päällä. Mutta kyllä mekko varmasti käyttäjän löytää.

Edestä

ja takaa

Ei mitään päällepantavaa

Minulla on paljon vaatteita. Viimeksi hankin Zizzin heinäkuun alesta 12 vaatekappaletta kerralla. Farkkuja lähdin etsimään ja niitäkin tarttui sitten mukaan kolmet. Vaateostoksille minulla ei ole mitään asiaa moneen kuukauteen, niin paljon sain rahaakin noihin vaatteisiin menemään!

Silti mitään ristiäisiin sopivaa ei mielestäni löytynyt vaatehuoneesta. Ristiäiskutsu tuli kohtalaisen myöhään, mutta olisi minulla siitä huolimatta ollut enemmän aikaa ompeluun kuin mitä siihen käytin. Aloitin mekon tekemisen lauantai-iltana kymmeneltä ja jatkoin sitten sunnuntaiaamuna. Yleensä en tee käsitöitä sunnuntaisin mutta nyt tilanne oli pakottava. Ehdin paikalle ajoissa uusi mekko päälläni. Kukkien asettelu oli jätetty tehtäväkseni ja ihme kyllä, ehdin senkin vielä tekemään!

Mekko etuviistosta ristiäistalon vehreää aitaa vasten kuvattuna

Mekosta tuli mielestäni aivan onnistunut siihen käytettyyn aikaan nähden. Kangas minulla oli onneksi valmiina. Kaavat piirsin kahdesta vanhasta mekostani yhdistellen. Malli on hyvin yksinkertainen ja mielestäni kaltaiselleni ylimääräisiä kiloja hankkineelle sopiva. Etukappaleet menevät päällekkäin ja hihat jatkuvat suoraan etukappaleista. Kangas on Marimekon "Elämänpuu", jonka suunnittelija on Anu Luhtanen. Kangas oli edullinen ja mekkoa leikatessa tajusin sen olevan kakkoslaatua. Pienet virheet eivät mekossa kuitenkaan näy. Halusin mahdollisimman paljon väriä mekkoon ja muuten onnistuin, mutta oikean hihan kohta jäi ilman kuvioita. Keväällä Kreikan matkalta hankkimani korallikaulakoru sointui täydellisesti mekon korallin väriin. Leggingsit ja kengät olivat minulla myös ennestään, joten asun kokoaminen kävi lopulta helposti.

Mekko takaa, suurimmat kuvioaiheet kukka ja hedelmä näkyvät hyvin takana

Kangasta ostaessani jahkailin kauan aikaa kuvioiden kanssa. Kangasta olisi pitänyt ottaa todella pitkästi, jos olisi halunnut samanlaiset kuviot samaan kohtaan etu- ja takakappaleille. Onneksi päädyin kuvioiden sekalaiseen asetteluun, eipähän jäänyt niin paljon hukkapaloja kankaasta. Ristiäisissä kukaan ei huomannut uutta mekkoani ja jälkikäteen suku sai kuulla tästä asiasta. Kotiinjääneet olivat olleet valppaampia ja ristiäiskuvia katsellessaan olivat heti laittaneet merkille uuden vaatteeni. Tämä lämmitti mieltä, vaikka en toki ollut ristiäisissä kuin "tavallisen" tädin asemassa, joten minun pukeutumiseni ei ollut olennaista!

Testimekko

Olen omistanut Marimekon raitatrikoopalat jo vuosikausia. Niistä on syntynyt muutamia pipoja ja yksi koon 80 paita, mutta vasta pieni murto-osa trikoista on käytetty. Aikaisemmin olen ostanut myyjäisistä näistä trikoopaloista ommellun vauvan peiton siskon kaksosille. Nyt olisi kuitenkin tarve keksiä itse jokin myyjäistuote ja raitatrikoot olisivat oiva materiaali. Peittoideaa ei viitsi kopioida. Tosin omakin ideani on saanut ainakin vauhtia Marimekon valmiiden tuotteiden ihastelusta. Muistaakseni viime syksyn mallistossa oli yhdistelty erivärisiä raitatrikoita hauskaksi tunikaksi. Etukappaleella oli neljää eri väriä "nelikentän" muodossa. Tähän testimekkoon laitoin trikoot kuitenkin eri tavalla, eri värit päällekkäin. Voisin vielä testata tuon toisenkin tavan yhdistellä raitatrikoita, koska tämä rypytetty malli oli hiukan työläs ommella. 

Tarkoittamaani tunikaa ei enää löytynyt Marimekon verkkokaupasta. Jotain käsitystä moniväritunikasta saa tästäkin, tulevan syksyn mallista. Vanha malli oli kuitenkin mielestäni kivempi. https://www.marimekko.fi/verkkokauppa/tuote/hermanni-tunika-039910-111

Mutta tällaisen testimekon sain aikaan nyt. Mekko on aloitettu jo alkukesästä. Minun käsityöni eivät juuri koskaan valmistu päivässä tai parissa. Välillä keksin jo sata muuta mielenkiintoisempaa tekemistä. 

Värien sommitteleminen oli hauskaa. Valitsin punasävyiset trikoot ja päädyin yhdistämään ne näin. Mekko on ommeltu täysin ilman kaavoja ja yläosa jopa täysin "omasta päästä". Siksi jännitinkin mekon sopivuutta veljentyttärelle, jolle testimekon olin luvannut. Mekko kuitenkin oli sopiva sellaisenaan. Ensin käyttäjä toivoi kaula-aukkoa hiukan laajennettavan mutta pidettyään mekkoa tunnin verran päällä, hän totesi muutokset tarpeettomiksi.

Käytin elämäni ensimmäistä kertaa Framilon-nauhaa tämän mekon ompelussa. Neuvoja Framilonin ompeluun luin täältä: http://pimpamblogi.blogspot.fi/2011/06/rypytys-ohje.html Minulla vaan ei toiminut tuo tapa ommella nauha etukäteen mittaamatta. Rypytin liikaa ja kappaleet eivät sopineetkaan yhteen. Hätä keinot keksii ja leikkelin Framiloniin pieniä vekkejä, jotta sain kappaleet täsmäämään. Nähtäväksi jää, miten leikelty nauha kestää käytössä. 

Suurimman osan ompelusta hoidin lauantaina ulkosalla. Ei sitä koskaan tiedä, jos päivä olisi ollut kesän viimeinen hellepäivä. Suojaisalla pihalla olikin sitten todella lämmin, aivan sai hikeä pyyhkiä mutta auringonpaisteen sain talteen! Paikka on sama kuin edellisen postaukseni kukkasommitelmien kuvauspaikka, äitini vanha kotipaikka. Ympäristön kauneus ja rauha korvasivat pienen epämukavuuden ompeluasennossa. Pöydässä oli nimittäin poikkipuut, jotka estivät jalkojen laittamisen pöydän alle. Kuvassa näkyy ompelukoneen lisäksi sienineulatyynyni, jonka olen saanut lahjaksi. Se on kerrassaan mainio, tosin lankarullien paikkoja saisi olla enemmänkin. 

Tässä testimekko vielä sivusta kuvattuna. Mekosta tuli melko kapean mallinen, ei kuitenkaan liian kapea. Ensin mielessäni oli kuitenkin kuva leveämmästä mekosta, jonka ylempi poikkisauma asettuisi jonkin verran ylemmäs. Mutta jos ryhtyy työhön ilman kaavoja ja tarkkaa mittojen ottamista, ei ehkä voi odottaa täydellistä lopputulosta! Kuvat valmiista mekosta on muuten otettu sairaalan lastenosastolla, johon mekon omistaja oli edellisenä yönä joutunut. Minä sain mekon odotettua nopeammin valmiiksi, kun halusin viedä pikku potilaalle tuliaisia. Potilas oli aivan virkeänä ja jaksoi toimia mallina kuvissa. Vielä oli kuitenkin sairaalaan jäätävä, jotta paraneminen voidaan varmistaa.

Suomen suloista suvea

Rakastan luonnonkukkien poimimista ja asetelmien tekemistä niistä. Juhannuksena kukkia kertyi kokonaista kaksi ämpärillistä. Tein erilaisia värisommitelmia, tässä kelta-valkoiset. Kuvausalustaksi sopi vanha sininen tuoli, jonka kannoin kamarista pihamaalle. Kuvan kannu on ihana luonnonkukkien maljakoksi, samantapainen olisi kiva löytää kotiinkin. Näiden kukkien parissa hääräilin äitini vanhalla kotipaikalla ja kannu ja tuoli ovat vanhan talon vanhoja tavaroita. 

Punasävyisiä kukkakimppuja sain kukista aikaan kaksi, ison ja pienen. Pienelle kimpulle löytyi ruskeanvihertävä kaunis vanha lasimaljakko. Kimppu on kuvattu kaivonkannella.
Toinen punasävyinen kimppu sai kuvausalustakseen punaruskean tuolin, jonka ensin ajattelin olevan aivan vääränvärinen. Lopulta punaruskea korostaa hienosti kimpun violetteja sävyjä.

 Neljäs kimppu syntyi vasta kotona ämpärissä kuljetetuista lopuista kukista. Kukat kestivätkin monta päivää terassin kaiteen koristuksena. Tästä kimpusta tuli väreiltään vähäeleinen. Maljakkona toimi puolestaan värikäs peltikannu.

Lopuksi vielä kuvia luonnon omista sommitelmista, jotka usein ovat kauniimpia kuin parhaimmatkaan ihmisen tekemät.

Tunkion kaunotar, akileija oli kuin ihmeen kaupalla puskenut itsensä risukasan läpi.

Tuikitavalliset koiranputketkin ovat kauniita

Lupiinit olivat vielä loistossaan juhannuksena