Testimekko

Olen omistanut Marimekon raitatrikoopalat jo vuosikausia. Niistä on syntynyt muutamia pipoja ja yksi koon 80 paita, mutta vasta pieni murto-osa trikoista on käytetty. Aikaisemmin olen ostanut myyjäisistä näistä trikoopaloista ommellun vauvan peiton siskon kaksosille. Nyt olisi kuitenkin tarve keksiä itse jokin myyjäistuote ja raitatrikoot olisivat oiva materiaali. Peittoideaa ei viitsi kopioida. Tosin omakin ideani on saanut ainakin vauhtia Marimekon valmiiden tuotteiden ihastelusta. Muistaakseni viime syksyn mallistossa oli yhdistelty erivärisiä raitatrikoita hauskaksi tunikaksi. Etukappaleella oli neljää eri väriä "nelikentän" muodossa. Tähän testimekkoon laitoin trikoot kuitenkin eri tavalla, eri värit päällekkäin. Voisin vielä testata tuon toisenkin tavan yhdistellä raitatrikoita, koska tämä rypytetty malli oli hiukan työläs ommella. 

Tarkoittamaani tunikaa ei enää löytynyt Marimekon verkkokaupasta. Jotain käsitystä moniväritunikasta saa tästäkin, tulevan syksyn mallista. Vanha malli oli kuitenkin mielestäni kivempi. https://www.marimekko.fi/verkkokauppa/tuote/hermanni-tunika-039910-111

Mutta tällaisen testimekon sain aikaan nyt. Mekko on aloitettu jo alkukesästä. Minun käsityöni eivät juuri koskaan valmistu päivässä tai parissa. Välillä keksin jo sata muuta mielenkiintoisempaa tekemistä. 

Värien sommitteleminen oli hauskaa. Valitsin punasävyiset trikoot ja päädyin yhdistämään ne näin. Mekko on ommeltu täysin ilman kaavoja ja yläosa jopa täysin "omasta päästä". Siksi jännitinkin mekon sopivuutta veljentyttärelle, jolle testimekon olin luvannut. Mekko kuitenkin oli sopiva sellaisenaan. Ensin käyttäjä toivoi kaula-aukkoa hiukan laajennettavan mutta pidettyään mekkoa tunnin verran päällä, hän totesi muutokset tarpeettomiksi.

Käytin elämäni ensimmäistä kertaa Framilon-nauhaa tämän mekon ompelussa. Neuvoja Framilonin ompeluun luin täältä: http://pimpamblogi.blogspot.fi/2011/06/rypytys-ohje.html Minulla vaan ei toiminut tuo tapa ommella nauha etukäteen mittaamatta. Rypytin liikaa ja kappaleet eivät sopineetkaan yhteen. Hätä keinot keksii ja leikkelin Framiloniin pieniä vekkejä, jotta sain kappaleet täsmäämään. Nähtäväksi jää, miten leikelty nauha kestää käytössä. 

Suurimman osan ompelusta hoidin lauantaina ulkosalla. Ei sitä koskaan tiedä, jos päivä olisi ollut kesän viimeinen hellepäivä. Suojaisalla pihalla olikin sitten todella lämmin, aivan sai hikeä pyyhkiä mutta auringonpaisteen sain talteen! Paikka on sama kuin edellisen postaukseni kukkasommitelmien kuvauspaikka, äitini vanha kotipaikka. Ympäristön kauneus ja rauha korvasivat pienen epämukavuuden ompeluasennossa. Pöydässä oli nimittäin poikkipuut, jotka estivät jalkojen laittamisen pöydän alle. Kuvassa näkyy ompelukoneen lisäksi sienineulatyynyni, jonka olen saanut lahjaksi. Se on kerrassaan mainio, tosin lankarullien paikkoja saisi olla enemmänkin. 

Tässä testimekko vielä sivusta kuvattuna. Mekosta tuli melko kapean mallinen, ei kuitenkaan liian kapea. Ensin mielessäni oli kuitenkin kuva leveämmästä mekosta, jonka ylempi poikkisauma asettuisi jonkin verran ylemmäs. Mutta jos ryhtyy työhön ilman kaavoja ja tarkkaa mittojen ottamista, ei ehkä voi odottaa täydellistä lopputulosta! Kuvat valmiista mekosta on muuten otettu sairaalan lastenosastolla, johon mekon omistaja oli edellisenä yönä joutunut. Minä sain mekon odotettua nopeammin valmiiksi, kun halusin viedä pikku potilaalle tuliaisia. Potilas oli aivan virkeänä ja jaksoi toimia mallina kuvissa. Vielä oli kuitenkin sairaalaan jäätävä, jotta paraneminen voidaan varmistaa.