Hellemekko

Kuluneena kesänä helteitä tuntui jatkuvan loputtomiin. Kun sain hellemekon valmiiksi, ne sitten loppuivat :) Jälleen kerran käytin kaavana valmiista mekosta piirrettyä kaavaa. Ensin selailen tuntikausia käsityölehtiä ja lopulta levitän vanhan hyväksi havaitun mekon lattialle ja piirrän kaavat siitä. Näin minulle tuntuu nykyään käyvän. Hellemekon kangas on Eurokankaan palalaarista todella halvalla ostettu,vuorotteluvapaalaisen budjettiin sopiva. Myöhemmin huomasin vastaavaa kangasta kappaverhokankaana. Aion kuitenkin nyt rohkeasti kulkea "verhoon" pukeutuneena. Tästä aiheesta olen vuosia sitten keskustellut erään tuttavani kanssa. Hän ei voinut ymmärtää "Marimekon verhoihin" pukeutuvia ihmisiä. Mutta miten määritellään verhokangas, jos materiaali on monikäyttöistä puuvillaa? Mielestäni tiettyjä kuoseja ei voi omia verhokuoseiksi ja tiettyjä mekkokuoseiksi. Eri mieltä toki saa olla. Itseäni pidän melko rohkeana värien käyttäjänä ja pukeudun muutenkin oman mieleni mukaan muiden mielipiteistä liiemmin välittämättä.

Alla olevassa hiukan hassuilmeisessä kuvassa minulla on mallina toiminut mekko, joka on ollut tämän kesän ykkösvaatteeni. Mekko on tilattu Elloksen alennusmyynnistä toissa keväänä. Pikkuveljeni sanoikin, että olen käyttänyt samaa mekkoa koko kesän. Totta se on, mekko on viilein omistamani vaate, ja helteillä halusin sen aina päälleni. Niinpä se onkin jo lähes puhkikulunut ja löysin takaa reiänkin. Korkea aika siis oli ommella uusi! 

 Helsingin Harakkasaaressa lempimekossa

Ompelin mekkoa Espoossa reissussa ollessani ja huomasin, että minulta puuttui tukikangas ja kuminauha. Eipä näitä tarvikkeita minulla olisi varmaan ollutkaan, tai on, mutta ovat todennäköisesti jossain varaston perukoilla, koska lähes kaikki omaisuuteni on tällä hetkellä tungettuna varastohotelli Veturitallin koppiin nro. 10. Tukikangasta en ehtinyt ostamaan, kun Eurokangas ei ollutkaan yhdeksään auki, kuten toivoin! Ihan kelvollista kuminauhaa löytyi Tarjoustalosta.

Pikkuveljen kasvihuoneessa

Kuvissa mekon kuosi näyttää lähes pallokuosilta, mutta kuvio on oikeasti kukka. Ensiksi jätin mekon suoralinjaiseksi ilman kuminauhoja. Tätini mielestä mekko oli hyvä sellaisenaan. Itsellenikin olisi ehkä kelvannut kaikkein yksinkertaisin versio. Sitten kuitenkin rupesin kyselemään sisarteni mielipiteitä ja lisäsin sivuille kuminauhanpätkät. Mallimekossa kuminauhat olivat keskellä, mutta sivurypytyksetkin mielestäni toimivat. Ja loppujen lopuksi, kuminauhat antavat pelkistetylle mekolle hiukan muotoa.

Kuminauhat sivussa toivat esiin tukikankaan puuttumisen. Kaula-aukko ja kädentiet alkoivat hiukan lörpöttää. Olen mekkoa jo tyytyväisenä käyttänyt, joten voi olla, että en sitä enää ryhdy korjailemaan. Saapa nähdä...

Mikään muotiblogi tämä ei ole, mutta täytyypä kehua kuvissa näkyviä kenkiä tässä samalla. Älyttömän hyvät ja pehmeät jalassa ja silti mielestäni tyylikkään näköiset kiilakorkoineen. Kenkien merkki on Crocs, mitä varsinkaan lapset eivät tahdo millään uskoa!

Pellot on jo puitu, mutta keltainen väri on onneksi tallella

Lopuksi on vielä esiteltävä pikkuveljen tekemä kuvauskampaus. Hän ei ole kovin harjaantunut kampausten teossa, joten suoritus oli hyvin onnistunut!

Kehäkukat ovat ihanan puhtaan oransseja

Hiuksissa orvokki ja perunankukka!

Nuuskamuikkusen asioilla

Kirjaimellisesti aikeiksi ovat jääneet käsityöni viime aikoina. Aloitettuja on paljon, mutta lopetettuja ei yhtään. Paitsi Nuuskamuikkusen asu, joka valmistui yhteistyössä itse Muikkusen kanssa. Tämän puvun valmistumiselle oli aikaraja, penkkaripäivä. Tietyt valmistumispäivämäärät palvelevat minua erinomaisesti, tällöin käsitöilläni on mahdollisuus saada oikea elämä.

Nuuskamuikkuselle etsittiin netin ja kirjojen avulla juuri oikeita sävyjä asuihin. Paras koltun väri löytyi sitten Eurokankaan collegekankaasta. Kangas osoittautui muutenkin hyväksi valinnaksi, oli laadukasta ja hyvin laskeutuvaa. Hattu saatiin päällystämällä kirppikseltä joskus käteeni tarttunut huopahattu vanhalla pellavaisella verhokankaalla. Muikkunen haaveili ensin kukkasista hattunsa koristeeksi, mutta muisti lopulta, että taloudessa on komea strutsinsulka. Tämän hän sitten hattuunsa kiinnitti. Minun vastuulleni jäi lähinnä koltun valmistus. Hatun päällystyksessä toimin neuvonantajana. Neuvoistani oli lopulta kai enemmän haittaa kuin hyötyä, mutta neuvomatta kun ei voi olla...

Pukua täydennettiin kirpputorilta löytyneillä ruskeilla housuilla ja Nuuskamuikkusen kotoa myöskin löytyneellä huivilla. Sopivaa reppua ei kirpputorikierroksesta huolimatta löytynyt, joten repuksi tuli Muikkusen toisen sisaren (Nuuskamuikkusena esiintyi siis pikkuveljeni) musta kangasreppu, joka sopikin aivan hyvin. Ennakko-oletukseni oli, että Nuuskamuikkusen asu on hyvin yksiselitteinen, mutta näin ei ollutkaan. Eri kuvalähteissä oli hyvinkin erilaisia toteutuksia asusta. Mutta miksipä satuhahmoilla olisikaan aina juuri samat vaatteet yllään, eihän meillä ihmisilläkään ole!