Ei mitään päällepantavaa

Minulla on paljon vaatteita. Viimeksi hankin Zizzin heinäkuun alesta 12 vaatekappaletta kerralla. Farkkuja lähdin etsimään ja niitäkin tarttui sitten mukaan kolmet. Vaateostoksille minulla ei ole mitään asiaa moneen kuukauteen, niin paljon sain rahaakin noihin vaatteisiin menemään!

Silti mitään ristiäisiin sopivaa ei mielestäni löytynyt vaatehuoneesta. Ristiäiskutsu tuli kohtalaisen myöhään, mutta olisi minulla siitä huolimatta ollut enemmän aikaa ompeluun kuin mitä siihen käytin. Aloitin mekon tekemisen lauantai-iltana kymmeneltä ja jatkoin sitten sunnuntaiaamuna. Yleensä en tee käsitöitä sunnuntaisin mutta nyt tilanne oli pakottava. Ehdin paikalle ajoissa uusi mekko päälläni. Kukkien asettelu oli jätetty tehtäväkseni ja ihme kyllä, ehdin senkin vielä tekemään!

Mekko etuviistosta ristiäistalon vehreää aitaa vasten kuvattuna

Mekosta tuli mielestäni aivan onnistunut siihen käytettyyn aikaan nähden. Kangas minulla oli onneksi valmiina. Kaavat piirsin kahdesta vanhasta mekostani yhdistellen. Malli on hyvin yksinkertainen ja mielestäni kaltaiselleni ylimääräisiä kiloja hankkineelle sopiva. Etukappaleet menevät päällekkäin ja hihat jatkuvat suoraan etukappaleista. Kangas on Marimekon "Elämänpuu", jonka suunnittelija on Anu Luhtanen. Kangas oli edullinen ja mekkoa leikatessa tajusin sen olevan kakkoslaatua. Pienet virheet eivät mekossa kuitenkaan näy. Halusin mahdollisimman paljon väriä mekkoon ja muuten onnistuin, mutta oikean hihan kohta jäi ilman kuvioita. Keväällä Kreikan matkalta hankkimani korallikaulakoru sointui täydellisesti mekon korallin väriin. Leggingsit ja kengät olivat minulla myös ennestään, joten asun kokoaminen kävi lopulta helposti.

Mekko takaa, suurimmat kuvioaiheet kukka ja hedelmä näkyvät hyvin takana

Kangasta ostaessani jahkailin kauan aikaa kuvioiden kanssa. Kangasta olisi pitänyt ottaa todella pitkästi, jos olisi halunnut samanlaiset kuviot samaan kohtaan etu- ja takakappaleille. Onneksi päädyin kuvioiden sekalaiseen asetteluun, eipähän jäänyt niin paljon hukkapaloja kankaasta. Ristiäisissä kukaan ei huomannut uutta mekkoani ja jälkikäteen suku sai kuulla tästä asiasta. Kotiinjääneet olivat olleet valppaampia ja ristiäiskuvia katsellessaan olivat heti laittaneet merkille uuden vaatteeni. Tämä lämmitti mieltä, vaikka en toki ollut ristiäisissä kuin "tavallisen" tädin asemassa, joten minun pukeutumiseni ei ollut olennaista!